ArvoTalve

Miksi äidin pitäisi jaksaa?

Arkiaamu. Itsellä iltavuoroviikko. 

Kotiuduin duunista vasta puoli kaksitoista. Pääsen nukkumaan vasta yhdeltä, uni kun ei aiemmin silmään tule. Vaimo nousee puoli seitsemän, kun kuopus huutaa ja kiljuu pinnasängyssä. 
Koitan itse epätoivoisesti löytää katkenneen unirainan pään, mutta tuntuu että se liukeni kuin vesi uudelta peltikatolta kadoksiin. Pyörin ja pyörin. 

Kuulen, kuinka keittiössä käydään taistelua siitä, kumpi menee ensin suuhun: aamupuuro vai banaani. Kiljuminen ja yleismeteli täyttävät asuntomme. 
Yritän vielä. Kietoudun peittoon ja suljen silmät...toivotonta. Unet jäävät alle keskiarvon. Kiristää hermoa jo valmiiksi, kun tiedän mikä show on edessä.

Myös esikoinen nousee sängystä. Alkaa infernaalinen sekoilu ja sähläys. Korvat ovat päässä vain kuuluisana koristeena.

Vaimo tulee antamaan suukon ja lähtee töihin. Jään sänkyyn kuin naulattuna. Ei jaksa eikä pysty. 

Asunnossa on suhteellisen hiljaista, kunnes kuuluu juoksua ja naurua. Kuopus mökeltää lattialla ja vanhempi lapsista paiskoo huoneensa ovea mölyten jotain intiaanihuutoa. Ovi aukeaa jälleen ja kuuluu naurua, jonka jälkeen ovi paiskataan kiinni. Tiedän jo tässä vaiheessa mihin tämä päättyy. Varoitan vanhempaa lastani kovaan ääneen toiselta puolelta taloa. Ei vaikutusta.
Sama meno jatkuu edelleen. 

Pam! Ovi menee kiinni ja heti perään korvia repivä pienen tytön itku. Arvasin saatana! 
En tiedä mikä kehon osa otti osumaa välioven kanssa, mutta itku on lohduton..
Molemmat lapset itkee ja meteli on hirveä. 
Ja kun olisin halunut nukkua vielä tunnin, mutta NYT OLEN HEREILLÄ, PERKELE!

Perus aamu missä tahansa kahden alle kouluikäisen lapsen perheessä?

Tulipa siinä mieleen, kun kahta räkätappia vaatetin ja koitin saada pesueen liikkeelle kohti päiväkotia, että mikä oletus se on, että äidin pitäisi aina jaksaa tätä sirkusta, mutta isän ei? 
On niin helppoa nostaa kädet pystyyn ja antaa koko paletti äidin pyöritettäväksi, koska hän on nainen ja handlaa sen homman, eikö?

Jotenkin tuntuu, että meille miehille ei asenneta synnytyslaitoksella mitään isompaa akkua jaksamiseen, kuten äideille. Tai ainakin välillä ihmetyttää, että millä akulla toi rouva painaa töitä ja harrastuksia, kun takana on unta kolme tuntia koska vauvalle tulee hampaita tai muuten vaan yö on levoton. Hermot niillä tuntuu olevan ainakin omiin verrattuna terästä. Silti se vaan jaksaa sen aamupuuron keittää ja tunkea banaanin pikku naskaleiden nakerrettavaksi. 

Äidit ovat äitejä. Isän rooli on ollut kautta aikain vähän sellainen taustapaperi.
Joskus 70-80-luvulla isät kävivät tehtaalla töissä ja äidit hoitivat lapsia kotona. Makkarasoppa höyrysi liedellä ja reissumies odotti floralla voideltuna vahakankaalla päällystetyllä keittiön pöydällä kun isä tuli kotiin. Koti oli aina myös imuroitu ja siisti, ettei isän tarvinnut tehdä muuta kuin syödä, nukkua ja lähteä aamulla taas tehtaalle.

Näihin arvoihin tulee törmättyä vielä nykyäänkin - 2000 -luvulla!  

"En pidä isyyslomaani, koska mä teen duunia, ei mulla oo aikaa olla himassa..." 
- Mies 24v (kaksi lasta)

"...Kuka kotona haluu olla jos voi olla töissäkin.."
- Mies 26v (yksi lapsi)


Tilanne on hankala, jos äiti jää yksin.
Uupua voi toki siltikin, vaikka isä olisikin perhe-elämässä mukana.
Siksipä isän rooli on tärkeä myös arjen pyörittämisessä. Äitiä ei saa jättää lapsen/lasten kanssa henkisesti yksin. Äidin on saatava harrastaa ja mennä omiin menoihinsa välillä. Parikin tuntia esimerkiksi kaupungilla ilman lapsia tekee jo ihmeitä. Kokemusta on.  

Nykyään on onneksi saatavilla helposti niin kutsuttua perheapua esimerkiksi sosiaalitoimistosta, mikäli tilanne menee vaikeaksi, eikä valoa tunnelin päässä näy.
Vaikka perheen tilanne ei muuten olisi sosiaalihuollon tarpeessa, niin perheavusta saa esimerkiksi vaunulenkeille lenkittäjän jos äiti haluaa levätä hetken. Myös neuvolasta tai Mannerheimin lastensuojeluliitosta löytyy apua.

Tämän aamun sirkus oli ihan perushuttua äideille!
Kuvailemani tilanne kiristi hermoja koska uni oli jäänyt mulla alle keskiarvon. Kerran tai kaksi. 

Äideillä se jää ekan vauvavuoden aikana reilusti alle tavoitteen, mutta suurin osa silti vain hymyilee vauvalle ja jaksaa painaa.

Kaikki eivät kuitenkaan jaksa!

Pidetään puolisoista ja äideistä hyvää huolta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset