ArvoTalve

Haamu pysäköintitalossa

Haamu, tuo näkymätön taruolento, jota pelkäävät niin lapset kun osa aikuisistakin. Haamu on näkymätön, vähän pelottava mutta kuitenkin ilmeisen vaaraton.

Välillä tuntuu, että nykyisessä duunissakin olen vain haamu. 

Oletko koskaan ajatellut asioidessasi pysäköintitaloissa, miten helppoa ja vaivatonta pysäköinti oikeastaan on? Sen lisäksi, että pysäköintitalot ovat sijoitettu strategisiin paikkoihin - eli lähelle palveluja, ovat ne myös yleensä siistejä, turvallisia ja valoisia. Laitteetkin toimivat ilman erityistä ihmettelyä.
Aja auto sisälle pysäköintitaloon, ota lippu ja pysäköi. Hoida asiasi kaupungilla, tule autolle, maksa pysäköinti ja aja kotiin. Et edes ajattele, mitä kaikkea palveluita saat muutaman euron pysäköinnillä.

Ainakaan silloin, kun kaikki toimii.

Olen ollut kohta vuoden kansainvälisen pysäköintioperaattorin palveluksessa. Olen viihtynyt varsin mainiosti. Asiakkaat ovat pääosin leppoisaa porukkaa. Paljon se on myös omasta asenteesta kiinni, miten toisen ihmisen kohtaat.
Olen ollut asiakaspalvelualalla jo melkein 15 vuotta, joten ei tämäkään asiakaspinta, joihin pysäköintihalleissa törmää, paljoa isosta massasta eroa. 

Mutta silti vertaus haamuun ei mene kauas totuudesta.
 
Muutumme näkyviksi objekteiksi sillä sekunnilla, kun jokin asia ei toimi, tai asiakas ei pääse pysäköintihallista ulos syystä tai toisesta. 
Syitä on monia. Milloin on lippu vioittunut, milloin on maksu asiakkaalta unohtunut kiireessä. Toisaalta laiteviatkaan eivät ole harvinaisia.
Kaikessa haluamme ja voimme auttaa, mutta usein asiakkaiden kiire ja asenne meitä kohtaan ovat varsin erikoisia.

Eräänä päivänä alkuvuodesta sattui yhdessä hallissa laukeamaan palohälytys.
Onneksi tälläkin kertaa aiheeton, mutta palo-ovet, jotka osastoivat pysäköintitaloa, menivät asianmukaisesti kiinni. Hyvä niin.
Menin paikalle katselemaan tilannetta, josko voisin olla jotenkin avuksi. Todellisessa tulipalotilanteessa olisi hyvä pysyä vain poissa tieltä ja antaa palokunnan hoitaa tehtäviään. Tässä tapauksessa tiedossa kuitenkin oli, että hälytys oli aiheutunut väärästä paloilmoittimen irtikytkennästä, joten ajattelin mennä informoimaan asiakkaita autoissaan, että nyt tuli valitettavasti muutaman minuutin lisäodotus. 
Mitä minä, pysäköintiyrityksen työntekijä näen kun pääsen halliin? Ihmiset repivät palo-ovia väkisin auki, jotta pääsisivät autolleen ja lähtemään kotiin! Mitä jos hallissa olisi ollut oikea tulipalo?! Palo-ovia ei missään nimessä ikinä saa mennä availemaan. Ne eivät ole siellä koristeena.

Kerroin ystävällisesti, että palo-ovet saadaan kyllä auki, mutta siihen menee muutama minuutti.

Avasin palo-ovet ja seuraavaksi alkoi ihmettely siitä, miten he pääsevät ajamaan ulos, koska pysäköintihallin ulosajoaika oli ylittynyt! Tämäkään ei (rakkaat asiakkaat) ole ongelma.
Ulos pääsee aina, jos siihen löytyy järkevä syy. Kukaan ei koskaan ole jäänyt asumaan pysäköintitaloon.

Avasin puomin manuaalisesti ja asiakkaat pääsivät turvallisesti ulos. Kaikki saivat asiakaspalveluhymyn muistoksi, vaikka teki mieli huutaa.

Mikä meihin aikuisiin ihmisiin menee tuollaisessa tilanteessa? Aikuiset ihmiset!
Ymmärtäisin, jos jollain olisi klaustrofobia, eli ahtaanpaikan kammo. Se olisi pysäköintitalossa kyllä hieman yliampuva selitys, mutta hyväksyttävä. 

Normaalisti tässä kyseisessä pysäköintilaitoksessa meitä ei juurikaan huomata.
Se kyllä huomataan, että roskis on täynnä tai maksuautomaatti likainen. Asiakkaiden maailmassa roskis pysyy tyhjänä, halli ja automaatti siistinä.
Me palvellaan asiakkaita haamuina, kunnes jokin menee vikaan. Se halli on meidän työpaikka, ihan kuten se toimisto jossain lasitornissa on sinun työpaikka.

Me ollaan siellä halleissa sinua varten, jotta sinun pysäköintikokemuksesi olisi harmiton.

Kohtele meitä hyvin, me haamut kohtelemme sinua vielä paremmin... 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Jäänyt pysyvästi mieleen, kun huolimattomasti parkkeerasin autoni isolle parkkipaikalle, jonka toisessa päässä oli puolen alueen parkkiautomaatti, ja käsitin, että toisessa päässä ei ollut rajoituksia.
Olin toista viikkoa työmatkalla, ja kun palasin hakemaan autoa, niin kaupungin parkkipirkko oli laittanut sulan alle nippuun kymmenen parkkisakkoa. Yksi joka päivä.

Lähetin kaupungin pysäköintivalvontaan nootin, että ensimmäisen sakon maksoin, mutta muita en maksa, sillä Suomessakin vallitsee oikeusperiaate "yksi teko, yksi seuraamus." Uhosin jääväni odottamaan ulosmittausta.
Ilkesivät vielä epäillä, että olin autoani tuona aikana liikutellut. Vastasin, että löytyy lauma todistajia, että olin toisessa päässä Suomea, josta en autoani ylettänyt liikuttamaan.

Aikaa vierähti toista vuotta, ennen kuin tuli päätös, että asia on loppuunkäsitelty.
Ymmärrän kyllä pysäköinninvalvonnan tarpeellisuuden.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Maksullinen pysäköinti on yksi hyvä tapa ajaa shoppailijat keskustan liikkeistä automarketteihin tai vaikkapa Ideaparkkiin, Ikeaan. Ei autoilijoita ainakaan julkisten käyttäjiksi saa parkkimaksuilla.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset