*

ArvoTalve

Hatunnosto äideille

Meille syntyi tällä viikolla toinen lapsi. Esikoinen sai ihanan pikkusiskon, joka joutuu nyt olemaan keltaisuuden (bilirubiini) takia useamman päivän sairaalassa ottamassa hieman valohoitoa. 
Keltaisuus on vastasyntyneillä suhteellisen normaalia ja sitä hoidetaan joko sairaalassa tai kotihoitona. Maksa ei pysty siis käsittelemään bilirubiinia kunnolla. 

Tämä avasi minulle ihan uuden tilanteen isänä.  
Oikeassa elämässä arki menee ihan katolleen, kun se (vaimo) on lapsen kanssa sairaalassa. 
Tästä tilanteesta teki mielenkiintoisen myös se seikka, että esikoinen meni päiväkotiin ekaa kertaa tänä syksynä vieläpä samalla viikolla. Isoja asioita melkein neljävuotiaan elämässä.

Tiedostan kyllä perheemme päivärutiinit.
Mihin aikaan suunnilleen tapahtuu asioita. Kun niitä joutuu itse aikatauluttamaan, pukemaan kiukuttelevan uhmaikäisen pojan, taistelemaan kelloa vastaan samalla yrittäen ehtiä ajoissa päiväkotiin ja vielä itse esimerkiksi lääkäriin, alan tiedostaa missä tilanteessa vaikka yksinhuoltajat ovat joka päivä. Puhumattakaan siitä, jos lapsia on kaksi tai vaikka kolme...

Kolmevuotiaalla on niin paljon energiaa heti aamusta ja jos itse torkkuu vielä pumpulimaassa, kun yksi vaatii jugurttia puoli seitsemän, se pistää haastamaan. Ellei ole nanosekunnissa pystyssä, on omatoiminen pikkumies kantanut kaikki keittiön tuolit huojuvaksi keoksi jääkaapin eteen ja kurkottaa marjaherkun perään kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. 
Syöksyt viivana keittiöön ja yrität estää poikaa halkaisemasta kalloaan. Kuitenkin huutomyrsky on valmis kun ei saanut tehdä ITSE!
Kolmevuotiaalle pitää asettaa kuitenkin rajoja, mutta pitäisi antaa tehdä myös itse.
Koita siinä sitten kun ei toinen ymmärrä, miksi taas kiellettiin. 
                 
Aamupalan saa vielä luovittua. Siinä kohtaa kun pitäisi päiväkotiin katsoa sopivia vaatteita, ei poikaa näy missään. Kaikessa hiljaisuudessa se on löytänyt kuumaliimapistoolin ja alkaa painaa liipasimesta kuumaa liimamassaa pitkin kodinhoitohuoneen kaappeja. Haet pojan ja kysyt, että onko tänään muumipaita hot, vai laitetaanko paita jossa on rekka-autoja? EEEEEI! kuuluu huuto ja bokserit häviävät viereiseen huoneeseen keinumaan keinuhevosella. 
Syvä huokaus. 

Kaiken taistelun jälkeen on poika suhteellisen puhtaissa vaatteissa. Ellei ole ehtinyt kaatumaan kotipihan sateenkastelemalla nurmikolla tai hyppimään pihan vesilätäkössä samalla kun etsit sisällä puhelinta ja avaimia. Autoon on matkaa kotiovelta noin 25 metriä, mutta yllättäen siinäkin matkalla saa huonona hetkenä likastettua yhdet housut ja läpikasteltua lenkkarit. 
Ei saisi suuttua. Ei saisi, mutta kun...
Poika pääsee kuitenkin turvallisesti päiväkotiin mukanaan ehkä aamun kolmannet housut ja toiset kengät. Tädit katsovat isää joka on kuin maratonin juossut. Ellei muuten niin ulkoinen habitus kertoo rankasta suorituksesta. 

On aika hengähtää. On aikaa miettiä, miksi kolmevuotias tekee juuri niin kun tekee? 
Siksi, koska hän on vielä pieni lapsi, jolla on määrättömästi energiaa ja kaikki on mukavaa sekä mielenkiintoista.
Ei saisi näyttää esimerkkiä suuttumisesta, eikä saisi tehdä mitään muutakaan.
Mutta millä hermoilla ne ÄIDIT näitä lapsia joka aamu operoi? Kysyn vaan.

Nyt ollaan meidän perheessä uuden tilanteen edessä.

Lapsia on kaksi, toinen ihan vauva ja toinen kohta neljä. Pitäsi osata rytmittää arki niin, että poika saisi huomiota yhtä paljon kuin tuoreempi tulokas. Vanhemmuus on hyvin pitkälti esimerkin näyttämistä ja ison vastuun ottamista toisen elämästä.
Nyt tilanne muuttuu sikälikin, että pojasta tulee isoveli, joka silmä ja korva tarkkana varmasti seuraa miten me käsittelemme uutta tulokasta. Mustasukkaisuuden puuskia tulee varmasti, niitä ei voi estää kun ikäero on näin pieni. Jos ikäeroa olisi esimerkiksi kymmenen vuotta, olisi esikoiselle paljon helpompi(?) selittää miksi toimitaan näin tai noin. 
Ja onhan tämä kuitenkin vanhemmillekin opettelua. Taas uusi ihminen. Uusi persoona. 

Kunhan se vaimo ja lapsi vain tulisivat kotiin...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Lämpimät onnitteluni koko teidän pesueelle!

Alkuvaiheet eivät ole koskaan vanhemmille helppoja, mutta ah, niin ihanaa aikaa, ettei niitä päiviä koskaan unohda valvomisista huolimatta. Meillä lapsilla oli ikäeroa vajaa kaksi vuotta, ja toinen nukkui yöt ja toinen päivät - minä äiti sitten torkuskelin siinä välillä, jos vain jotenkin ehdin:)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... ikäero on näin pieni. Jos ikäeroa olisi esimerkiksi kymmenen vuotta..."

- Kolmen-neljän vuoden ikäero ei suinkaan ole sisarusten kesken pieni. Lapsikatras sinänsä on erinomainen kasvattaja kaikille sen jäsenille, ja jos lapsia syntyisi kymmenen vuoden välein, löytäisivät sisarukset toisensa syvällisesti vasta aikuisina - jos silloinkaan.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/naett...

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Onnea, onnea vauvalle ja koko perheelle.
Hauskasti kirjoitit.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset