*

ArvoTalve

Onhan päivä vielä huomennakin - vai onko sittenkään?

Melkein viikko hyvän ystäväni Eeron kuolemasta. Ystävän menettäminen reilussa kolmenkympin iässä on kova paikka. Traaginen työtapaturma Vehmaalla, joista uutisissakin oli, vei pois minulta lapsuudenkaverin, sekä tilaisuuden tullen myös mahdollisen bestmanin. 

Tapahtuma sai miettimään vielä elossa olevia kavereita / ystäviä / tuttuja. Kukaan meistä ei osaa aavistaa, koska se lähtö tulee. Tuleeko se tänään vai huomenna - vai vasta 60-vuoden päästä? Silloin kuin se olisi jotenkuten ymmärrettävissä. 

Vaikka en mikään uskovainen ole, enkä sellaiseksi ole tapahtuman myötä tulossakaan, on mulle tullut selväksi, että kaikille meille käy kello. Siinä kellossa on tietyn verran aikaa jäljellä ja kun aika loppuu, on aika poistua näyttämöltä. Purkaa esiintymisasu ja sammuttaa valot. 

Mistä sitten voi tietää, että koska se aika loppuu? Ei valitettavasti mistään.

Siksipä niitäkin hyviä ystäviä tai kavereita, joihin yhteydenpito on hiipunut, pitäisi joskus muistaa. En ole tässäkään asiassa itse mikään pulmunen, mutta kun edes saisi tapahtuman myötä tapansa parannettua. Joskus edes kutsuisi hyvät ystävänsä koolle ja vaikka grillaisi näin kesällä. Ei se vaadi mitään suuria linjoja tai mahtavia kevätjuhlaliikkeitä. Ihminen on tyytyväinen vähään. Ja on sitten ainakin mitä muistella, kun kiikkustuolissa istuu.

Eerosta jäi pelkästään hyviä muistoja. Meillä ei koskaan ollut riitaa, eikä oikeastaan edes erimielisyyksiä. Varsinkaan aikuisiällä. Lapsena tietysti tapeltiin enemmän ja vähemmän, mutta järki on hiipinyt aikuisen päähän vääjäämättä.
Eero oli onnellinen. Sillä oli kaikki, mitä aikuinen mies voi elämältään vaatia. Hieno mies!

Yhteydenpito ei ole helppoa. Sitä jotenkin ajattelee, että sillä on jotain muuta menoa tai että ei sille sovi kuitenkaan. Tai ei mulle tänään sovi, josko sitten huomenna? Asia jää taas viikoiksi unohduksiin. Kunnes koittaa se päivä, kun saat murskaavia uutisia - siinä vaiheessa tulee mieleen vasta se, että miksi en pitänyt enemmän yhteyttä ja ollut aktiivisempi? Ihminen on erehtyväinen ja vain virheiden kautta voi oppia. 

Nyt jokainen, joka tätä lukee: Miettikää omaa lähipiriänne, ystäviänne, kavereitanne ja ehdottomasti niitä, jotka ovat olleet elämässänne lapsuudesta asti. Koska olet viimeksi ollut yhteydessä?
Hyvillä ystävillä on aina aikaa toisilleen, ellei tänään, niin huomenna.
Se, kenellä ei koskaan ole aikaa lähteä kahville, ei ole ystävä. 

Eerolle rauhaa sinne jonnekin. 

Pitäkää huolta ystävistänne!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Lempeä osanottoni ja oikea kirjotus, kiitos ja siis, kuinka se joka näkeminen voi olla se viiminen.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Aika paljon on kavereita poistunut riveistä
Nopeimmat jo nuorina

Muisto jää

Eloonjääneiden tehtävä on jatkaa elämistä
Silloin tällöin vaivun nostalgiaan ja nostan maljan menneille

Käyttäjän ArvoTalve kuva
Arvo Talve

Huima määrä jakoja ja tykkäyksiä!

Oon hämmentynyt - elämä jatkuu kuitenkin!

TODELLA ISO KIITOS!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Siinä kellossa on tietyn verran aikaa jäljellä ja kun aika loppuu, on aika poistua näyttämöltä. Purkaa esiintymisasu ja sammuttaa valot.

Voiko tuon enää fiksummin tiivistää? Paitsi valot eivät sammu vaan näytös jatkuu muiden osalta sinne hanmaan tappiin saakka.

Milloin on meidän oma etappimme sitä emme onneksi itse tiedä.

Painetaan vaan täysillä loppuun saakka;)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset