ArvoTalve

Erilainen jouluihminen

En ole jouluihmisiä, en sitten yhtään. En ole myöskään vappu enkä juhannusihminen. Kaikki ylimääräinen hössöttäminen jostain juhlapäivästä saavat niskakarvani välittömästi pystyyn. Varsinkin, jos juhannussuunnitelmia udellaan maaliskuun puolivälissä. Myös joululaulut kaupassa lokakuussa saavat korvani off-asentoon.

Tämä on perinnöllinen luonteenpiirre äidiltäni, hän on tismalleen samanlainen. Jouluaattona "pakolliset" vierailut ja välittömästi paluu arkeen. Ei joulukoristeita, ei joululauluja eikä kalentereita. Eikä varsinkaan sitä kirottua joulukuusta. Vain latvalaho maksaa tikusta ja neulasista 60 euroa!

Silti kirjoitan aiheesta mielelläni. Onkohan omat lapsuuteni joulut menneet jotenkin penkin alle, vai mistä tämä ärsytys kumpuaa? En tiedä. Silti sydämessäni on joulumieltä - kuitenkin ihan eri näkökulmasta kuin siitä, mitä vihaan.

Avasin muutaman vuoden tauon jälkeen Joulupata -keräyksen henkilökohtaisen blogini nimissä. Haluan kerätä ja antaa rahaa nille, joilla on sitä joulumieltä, mutta ei välttämättä varaa järjestää jouluista tunnelmaa. Haluan antaa lahjoja niille, joilta ne jäisivät muuten puuttumaan. Oma lapsuuteni lahjojen valossa oli kuitenkin yltäkylläinen. Pukki toi 80-luvulla värikkäitä, kovia paketteja, joista kuoriutui parkkitaloja, nostureita ja mitä nyt pienen pojan lahjatoiveisiin ikinä kuului. Toki, kalleimmat lahjat jäi minultakin saamatta.

Siksipä nyky-yhteiskunnan kulutushysteriassa kylmää ajatus siitä, että päiväkodissa olevat samanikäiset Ville-Valtteri ja Kyyhky-Ruusunnuppunen eivät ole samalla viivalla, kun joulun jälkeen kehuskellaan mitä saatiin lahjaksi pukilta. Eihän lapsi sitä ymmärrä, että mistä ne rahat lahjoihin tulevat, mutta pienituloisen vanhemman on vaikea ostaa Robinin uusinta ceedeetä, mikäli tilillä on parikymppiä.

Osallistumalla keräykseen, varmistan ainakin sen, ettei Ville-Valtterin tarvitse tyhjin käsin piparia nakertaa, kun naapurin lapset kiljuvat seinän takana riemusta. Joulupata -keräys on oikeastaan ainoa, johon olen rahaa koskaan antanut. Ihan siitäkin syystä, että niiden tuotto menee kotimaahamme. Ei sillä, että avuntarve muualla olisi yhtään pienempi, mutta oma periaate on, että omat (veteraanitkin) ensin ja sitten vasta muut.

Joulupata -keräyksen tuotosta peräti 97% menee perille fyysisinä lahjoituksina, mikä ei ole läheskään niin varmaa eräiden ulkomaanapujen kohdalla. Tänä(kään) jouluna en toivo ainoatakaan lahjaa. Isoimman lahjan tänä vuonna antaa avovaimoni, jonka pitäisi synnyttää esikoisemme vielä ennen joulua. Siinä paketissa sitä riittää ihmettelyä pitkäksi aikaa...

(Kirjoittajan yhteisöpotti löytyy Sanan Säilä -nimellä osoitteesta Joulupata.fi)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Hyvä veli,

Uskallan sanoa noin,koska olisin kirjoittanut aivan samoin,jos olisin tajunnut ja osannut.
Minun "jouluvastaisuuteni" johtunee kai lähinnä siitä,että koko työurani työhöni ovat olennaisesti kuuluneet joulu ja muutkin isommat pyhät valtavasti työtä,aina melkein uupumukseen saakka, teetävät ajanjaksot.
Elintarvikekauppa ja ravintolatoiminta,siinä ne,joten ymmärtänet.
Avasin eilen jouluradion kuunneltavaksi.Fiilikset oli sellaiset,että se oli pian suljettava.Ei kuusta,ei muita klumeruuleja kukka ja kynttilä pöydällä riittää.Joulusauna ja vähän hyvää ruokaa,kaikki valmiina,itse ei enää jaksa,vaikka osaiskin..joku saattaa miettiä,että onpas vanha ja kyyninen...noh..kieltämättä. :) vähän nyt tuolleen kumminkin.

Tämän blogin suosituimmat